Ellin tarina

Elli – EarlyBird jakaja Askolasta

jakaa sivutöikseen sanomalehtiä toiminimellä EarlyBirdin riveissä.

Lehdenjakaja ja koira alt="sanomalehden jakajan tarina ja hänen normaali työpäivänsä"

Hyviin tapoihin kuuluu itsensä esittely. Aloitetaan siis sillä. Minä olen Elli, keski-ikäinen kivenjalostaja Askolasta, ja jakelen sivutöikseni sanomalehtiä toiminimellä EarlyBirdin riveissä. Kiveä olen jalostanut jo 16 vuotta. Henkilökohtaisesti pidän suurimpana saavutuksenani Helsingin Musiikkitaloa, jonka pihalaattojen ja muurikivien kanssa painoin taannoin 70-tuntista työviikkoa. Olen todella ylpeä työstäni ja ammattitaidostani enkä ole koskaan voinut kuvitella, että mikään muu työ voisi olla minulle mitään muuta kuin juttu, josta saa rahaa.

 

Tällaisesta tilanteesta Elli lähti kyselemään sivutyötä sanomalehtien varhaisjakelun parista, puhtaasti lisätulojen takia.  EarlyBirdin malli vaikutti hänen mielestä hyvältä, sillä se sallii paljon vapaammin työn tekemisen muun työn ohella. Hänen alkuperäisenä ideana oli tehdä tuurauksia ja hätäapukeikkoja arkisin, jolloin viikonloput olisivat olleet vapaita. Elli päätyi lopuksi kuitenkin tekemään jakelua nimenomaan viikonloppuina ja ihan vakituisille piireille.  

Olin aika varma, etten jaksa jatkaa neljän viikon kokeilujakson jälkeen, mutta loppujen lopuksi homma onkin pyörinyt hienosti, vaikka niitä arkipäiville osuneita hätäapukeikkojakin on riittänyt melkein joka viikolle.

 

Miten jakelutyön tekeminen sopisi sinulle, lisäansioksi vai ihan päätyöksi yrittäjänä?

Saat myös itse päättää, teetkö vakipiirejä vai tuurauksia.

Alun perin Elli oli perustanut toiminimen lähinnä peräkärryjen vuokrausta varten, mutta nyt tulojen noustessa hän toimii jo kuten kuka tahansa yrittäjä.

Rahaa on tullut. Huono puoli on se, että sitä tulee suunniteltua enemmän.

EarlyBird – jakaja voi itse vaikuttaa siihen kuinka paljon tienaa, työtä saa tehdä niin paljon kuin haluaa. Tulorajojen tullessa vastaan on aika huolehtia lakisääteisistä maksuista, kuten yrittäjille tarkoitetusta YEL – vakuutuksesta.

 

Jakotyössä on kyse paljon muustakin kuin rahasta.

Tämähän onkin jostain käsittämättömästä syystä älyttömän mielenkiintoista ja koukuttavaa hommaa eikä pelkkää tylsää lehtien pudottelua laatikoihin ja luukkuihin. Toisaalta työ on niin yksinkertaista, että aivot voi ripustaa narikkaan ja antaa vain palaa, toisaalta keskittymisen pitää olla niin kohdallaan, ettei suorituksen aikana ehdi oikeastaan pähkäillä muuta. Erittäin terapeuttista, ja minulle henkilökohtaisesti se on ollut nyt kultaakin kalliimpaa.

 

Lue lisää jakajan työstä

EarlyBird – jakaja Ellin tyypillinen työpäivä

 

Sunnuntaita vastaisena yönä kello 23:30 soi herätyskello.

Tässä vaiheessa olen tyypillisesti nukkunut 1-3 tuntia, joka riittää yllättävän hyvin yön ponnistuksiin. Kahvinkeitin päälle, aamutoimille, kahvia naamariin, koira kainaloon ja takaisin sänkyyn odottamaan tietoa lehtien saapumisesta jättöpaikalle. Yleensä tekstiviesti tulee tunnin sisällä enkä ehdi torkahtaa.

Kello 00:20 tulee tieto yön lehdistä. Ne ovat lastattavissa puolen tunnin kuluttua.

Kipuamme koiran kanssa autoon ja käännämme nokan kohti Mäntsälää. Matkaan kuluu 20 minuuttia ja lehtien lastaamiseen toinen mokoma. Muutama sana vaihdetaan jättölaatikolla, mutta ei mitään suurempaa juoruilua.


Kello 01:10 auto on lastattu ja työt voivat alkaa.

etupenkki.jpg

Ensimmäisen piirin lehdet ovat kauniissa järjestyksessä ”työhuoneessa”. Hesarit etupenkillä, ESS:t jalkatilassa ja ”pikkulehdet” tuulilasilla. Toinen piiri odottelee tavaratilassa.

Tällä kertaa kuorma on pieni. Kaksi piiriä jaettavana, sunnuntain Hesari on paksu, mutta muita lehtiä jaetaan suhteellisen pieniä määriä.


Kello 01:15, piirin alkupäässä on jokunen siisti kerrostalo, joista osa on varustettu jopa hissin kaltaisella ylellisyydellä.

Tyyli hissitaloissa on varmaan suurimmalla osalla jakajista se, että hissillä kipaistaan ylös ja alas kipitellään portaita pitkin lehtiä nakellen. Nakkelu tehdään luonnollisesti harkiten, lehtiä työnnetään vain jakokirjassa ilmoitettuihin luukkuihin.

Kellonajasta johtuen rappukäytävässä pyritään kulkemaan metelöimättä, minäkin sipsuttelen tyypillisesti kylmällä säällä Kuomissa ja leppeämmällä kelillä lenkkareissa, mutta se ei paljoakaan auta, kun postiluukut kolisevat kuin peltiset kirkonkellot.

 

Kello 02:15, kerrostalot ja läheinen rivitalolähiö on koluttu ja nyt huristellaan omakotialueilla.

Helppoa hommaa, muuta liikennettä ei ole ja sukkulointi laatikolta toiselle on vaivatonta.

 

Kello 02:30, ensimmäinen piiri alkaa olla loppusuoralla. Edessä taapertaa päättämätön jänis, joka ei oikein tiedä, minkä talon omenapuunversot kävisi raatelemassa.

Tähän aikaan aamusta näkeekin tyypillisesti vain jäniksiä ja satunnaisia mopoautoilijoita. Aamuviiteen mennessä ei sunnuntaisin näe yleensä yhtäkään jalankulkijaa, viiden tienoilla sitten ilmaantuvat aamuvirkuimmat koiranulkoiluttajat.  

 

Kello 03:05, ensimmäinen piiri on jaettu ja on aika nostaa seuraavan piirin lehdet käden ulottuville.

Ensimmäinen piiri loppuu Mäntsälän kirjastoon ja siinä isolla pihalla on hyvä vähän huokaista ennen seuraavaa rykäisyä. Kuuntelen samalla mustarastaan laulua.

 

Jakotyössä vaihtuvat talot ja maisemat.

Jollakin piirillä kivutaan rappusia ja toisaalla jaellaan laatikoihin suoraan autosta,

joillakin piireillä molempia.

avaimet ja jakokirja.jpg

Kello 03:15, Aika lähteä seuraavalle piirille. Piirin aluksi on taas kerrostaloja.

Samalla alueella on uskomattoman eritasoisia taloja. Toisissa rappukäytävät ovat kolkkoja, alaovien lukot ovat surkeassa kunnossa eikä hissejä tietenkään ole. Sitten on näitä taloja, joissa rappukäytävätkin ovat kodikkaampia kuin minun kotini.

Kaikki raput kolutaan läpi, lehtinipuin, avaimin ja jakokirjoin varustettuna.

Kello 04:10, kerrostalot on jälleen jaettuna ja koko joukko rivitaloja vuorossa. Tänä yönä tällä piirillä ei tapahdu kerrassaan mitään.

Normaalisti täällä joutuu melkein joka yö tekemisiin jonkun kanssa. Kerran pelastin kepin kanssa köpöttävän iäkkään rouvan aamun ojentamalla aviisin kouraan melkein kotiovella, kun laatikkoriville oli vielä matkaa aika monta askelta.

Kaikki muutkin yötyössä tapaamani ihmiset ovat olleet minulle hyvin ystävällisiä. Ilmeisesti ihmiset tuntevat jonkinlaista sympatiaa nähdessään jonkun kahelin tekevän töitä aamuyöllä.

Kello 05:02 toisenkin piirin lehdet kuitataan jaetuksi. Avaimien palautuksen jälkeen on aika hankkiutua kahville.

Tässä tilanteessa ajaminen 25 kilometriä kotiin ilman piristeitä voi olla riskaabelia. Ensimmäisenä on kuitenkin syytä pestä näpit, mustakätisyys nimittäin vaanii varomatonta jakajaa.

 

Kun päivän lehdet on jaettu, on jakajalla koko päivä aikaa tehdä mitä haluaa.

Jaon jälkeen nuutunut jakaja ja pirteähkö koira palaavat kotiinsa. Normaalin viikonloppukierroksen jälkeen jää päivä vapaaksi.  

Kaiken kaikkiaan työ on ällistyttävän palkitsevaa ainakin ihmiselle, joka tekee sitä vain parina yönä viikossa. Vaihto päivätyörytmistä viikonloppujen yörytmiin sujuu suhteellisen kivuttomasti ja sunnuntaina jää normaalisti reilu vuorokausi vapaata aikaa ennen uuden arjen alkua.

Rohkenen siis väittää, että työ on jännittävämpää kuin suurin osa tavallisista palkkaduuneista, joissa samanlaiset päivät seuraavat toisiaan.  

 

Houkuttelevan vapaata ja itsenäistä työtä, kiinnostuitko sinäkin?